I can see clearly now the rain has gone
I can see all obstacles in my way

It's gonna be a bright, bright sunshiny day. Or whatever it is they sing.

Paljon selkeämpi olo kuin... pitkään aikaan.

Olin taas raskaana viime yönä. Tällä kertaa en sentään synnyttänyt, mutta olin hyvin lähellä. Juhlistaakseen syntyvää lapsenlasta äiti toi lonkeroa ja muuta alkoholipitoista. Kiitti, äiti.
Ja sitten olin iskän kyydissä (myös entisaikojen hyvä ystäväni, manipuloiva naikkonen sekä eräs vanhempi serkkuni, tosi mukava mutta aika etäinen, pitkäaikainen vanhapiika kunnes löysi miehen vähän aikaa sitten, olivat kyydissä). Iskä ajoi autolla seinään äkkipikaisuuttaan. Minä pomppasin pois kyydistä ja sanoin, etten aijo enää matkustaa tuossa kyydissä, ikinä. Sen sanottuani lähdin kävelemään (suuren mahani kanssa) ja olo oli aika neutraali. Kyllästynyt.

I'm moving on. Finally.

Just don't let your future repeat your past
Away with your faded photographs
They're colours on paper that won't last

Kie Von Hertzen sanoi, että tuo levy tulee olemaan pelastus monille ihmisille tässä ajassa. Vaikka kuulostaa liioittelulta sanoa, että tuo levy olisi minun Jeesukseni, ymmärrän täysin Kien vastauksen. Näinhän se on. Jos tuo levy olisi henkilö, se olisi Jeesus. Ne sanat, ne tunnelmat, se musiikki, ne vahvistavat, vaikka oikeasti se olen minä joka vahvistaa, sisältäpäin, mutta ne auttavat minua vahvistumaan, ja tällä kertaa minä en vain hukuttaudu, pakene ja uppoudu musiikkiin (vaikka toki sitäkin teen, sehän on parasta) vaan minä otan siitä jotain itselleni, sillä ne sanat ovat minulle ja niin monille muille tehdyt. You're somewhere in the middle of the rain but your sun is waiting at horizon till the pain has gone and this song is for you my beautiful broken one. Ne kertovat, että minä en ole yksin, ja minä selviän tästä kaikesta ja minä olen sen kaiken arvoinen <3