Checking this shit out.


Aloitan blogini, koska

1. Vaikka tätä kukaan ihminen ei koskaan lukisikaan, tunnen silti kirjoittavani myös jollekin toiselle, itseni lisäksi. Toivon tämän siis olevan terapeuttista, ikäänkuin terapeutille tai ystävälle puhuisi. Kuinka säälittävää. Kyllä mulla oikeesti on kavereita, ystäviä, en vaan osaa puhua niille.
 
2. Jos en kirjoittaisi tänne, kirjoittaisin johonkin muualle missä teksti vie vain tilaa eikä oikeastaan auta mitään. Toisaalta kirjoittaessani vain itselleni pystyn vuodattamaan ajatuksiani sensuroimatta. Ei kai kukaan voi väittää kirjoittavansa julkista blogia vain itselleen, täysin sensuroimatta. Tai jos voikin niin onneksi olkoon. Niin, ehkä minä vain olen liian rajoittunut, kontrollifriikki. Mikä kyllä pitää osittain paikkansa.

Äh, ei tää nyt lähteny oikein hyvin liikkeelle.