Käväisin mökillä. Sitä ennen käväisin katsomassa potkupalloa kiharapäisen kotona (kolmaskin osapuoli oli toki paikalla). Seuraavana aamuna tapasin vanhemmat. Ne on aivan ihanat vanhemmat. Ne keskustelevat taiteesta ja kulttuurista. Ne on hurmaavia. Sitten kävelimme yhdessä keskustaan ja keskustelimme maailmantilasta, joka on paska. Ja sitten minä menin sinne mökille.

Kun ajoin mökiltä kotiin, itkin vähän sellaista mukavan vapautunutta mutta surumielistä itkua. En oikein tiedä miksi. Ehkä siksi että sain viettää hetkisen laatuaikaa porukoitten ja mummin kanssa, ja mummi antoi rieskan ja vilkutti ovella niin kuin se on aina tehnyt. Mummi on rakas. Itku lähti siitä kun vilkutin mummille takaisin. Sen ilmeessä oli jotain niin surullista ja (rakastavaa) kaipaavaa. Voisin viedä pojat mökille ja mummin luo käymään, mummi saisi seuraa ja pojat sais mahat täyteen. Se vasta olisi kaunista. Ilman porukoita.

Enkä minä puhunut paskaa noissa aiemmissa kirjoituksissa. Potkupalloa katsoessamme keskityin välillä liikaa siihen että istun kiharapään vieressä. Minä inhoan sitä. Kun ei voi keskittyä olennaiseen eli jalkapalloon ja pitää keskittyä siihen, että toinen taas istuu tuossa vieressä enkä minä voi käydä siihen käsiksi vaikka kovasti tekisi mieli.
Huomasin myös, että tällainen ajattelutapa on jotain, mihin minä olen jämähtänyt. Olen liian tottunut siihen, että kun olen kiharapään lähellä, minun täytyy ajatella että mitäpäs jos. Mutta se on hyvin pitkälti fyysistä. Kyllä minä vähän himoitsen sitä. Haluaisin olla fyysisesti lähempänä, en osaa määritellä kuinka paljon mutta paljon enemmän kuin ei ollenkaan.
En halua seurustella, en halua omistaa, en halua puuttua, mutta haluan olla lähellä, haluan kuulua sen elämään. Ja muuten kaikki olisi ok, mutta siitä asti kun lähdin ajamaan mökille olen lähinnä ajatellut kiharapäätä. Ei se ole reilua.

Ajan viettäminen sen kanssa on melkein parasta, mitä tiedän. Melkein. En tiedä mikä on parempaa, mutta varmasti jokin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meistä pitäisi tulla pariskunta. Rakastan kuin veljeä, haluan myös fyysisesti, mutta jokin siinä tökkii. Ja tiedän, että se ajattelee samoin mua kohtaan. Meidän pitäisi joskus puhua tästä, ihan aikuisten oikeesti.