Mä vaan olen niin hemmetin kateellinen Kaikille Maailman Ihmisille koska Kaikilla Maailman Ihmisillä on joku! Helvetti! Ei minulla vaan ole! En mä voi olla ikinä tyytyväinen, täysin onnellinen, niin kauan kuin mulla ei ole sitä jotain! Mutta kun rakastuminen on minulle pahasta, minä olen sen huomannut että minä sekoan ja unohdan itseni, persoonani ja muutun joksikin saatanan riippukiveksi, Hymisteleväksi sellaiseksi! En minä halua hymistellä niin kuin kaikki muut! Argh! Minä haluan jonkun hanipuppelin, mutta minä en halua mennä pilalle!

Siinä myös yksi syy sille miksi minun ja kiharaisen on pysyteltävä riittävän kaukana toisistamme: Minä muuttuisin siinä suhteessa. Minusta tulisi juuri se hymistelevä pieni olento, joka ei koskaan olisi mistään mitään mieltä, unohtaisi kaiken olevaisen ja ajattelisi vain kiharaista, joka ahdistuisi käytöksestäni ja tarvitsisi omaa tilaa, joka ei ymmärtäisi minua. Enkä minä osaisi tapella.

Mun täytyy edelleen opetella sitä, kuinka sanotaan oma mielipide asiasta ilman että se on jonkun toisen mielipide, ilman että koristelen sitä kukkasilla. Mun täytyy myös opetella siihen, etten välillä suhtaudu skeptisesti kaikkeen ja hauku kaikkea kovaan ääneen. Mun täytyy vittu lopettaa tää analysointi.