Olen nähnyt unta, jossa tapan ihmisiä. Olen myös herännyt keskellä yötä nähtyäni ties kuinka pitkään unta, jossa päällimmäinen tunne oli vitutus. Dreammoods.com ei auta tässä tilanteessa.

Lähinnä nuo varmaan tarkoittavat sitä, etten ole päästänyt pinnalle niitä tunteita joita päiväsaikaan olisi ehkä pitänyt. Olen edelleen tunteiden tukahduttamisen mestari ja epäitsekkyydessäni suorastaan tyhmä.

Minun parhaat miehuuteni ovat niin hyviä että ärsyttää. Siis ärsyttää se, etten minä ole niin hyvä. Enkä edes ole treenannut. On ollut kiirusta.

On ollut niin kiirusta että jänskättää kuinka käy sitten kun työt loppuvat. Minä ajan itseäni loppuun. En ymmärrä lopettaa ajoissa. No, kyllä minä tänään lähdin kotiin vaikka olisin voinut olla vielä tunnin, mutta se on aika vähän kun vertaa. Siihen, että olen tehnyt ja tulen tekemään 6-päiväistä viikkoa, ja seitsemäntenä päivänä juoksen tapaamassa ystäviä. Eikä minulla oikeasti ole aikaa itselleni. Enkö minä uskalla? Siitäkö tässä on kyse?

Luin sellaista typerää kirjaa joka liittyy harjoittelujaksooni, ja sieltä löytyi uskomaton oivallus. Se kirja on ainakin 10 vuotta vanha, mutta pätee. Oivallus tuli siitä, että minun pitäisi oikeasti päästää itsestäni irti. Ei siitä tule mitään jos yrittää analysoida jokaisen tunteen, suodattaa kaiken mitä kokee ja tunnustella mitä se itsessä aiheuttaa, tai mitä joku joskus on aiheuttanut. Päähän siinä vaan sekoaa!

Joten, yritän päästää irti. Se on helvetin vaikeaa. Se on tehtävä päivä kerrallaan. Tänään minä en huolehdi.