Olenpas ollut kiireinen. Ei sillä tavalla huonolla tavalla, vaan oikein mukavasti kiireinen. Mutta se meni silti vähän yli, sillä tämä on ensimmäinen hetki sitten keskiviikon (nyt on sunnuntai) kun minulla on aikaa istua rauhassa kotona.
On ollut avajaisia, todella paljon työtunteja, työkavereiden kanssa ryypiskelyä (soluttautumista), treenit kolmena päivänä peräkkäin (!!), ystävien tapaamista, jääkiekkoa, huonosti nukuttuja öitä. Olen käynyt kotona vain syömässä ja nukkumassa. Ihan kirjaimellisesti.

Nyt on sellainen olo, että olen tarpeeksi vahva taas itkemään. Olen vahvistunut ihan hirveästi, ja pidän taas elämästäni. En kyseenalaista kaikkea sitä mitä elämääni tällä hetkellä kuuluu, enkä kyseenalaista itseäni. Jostain on tullut sellaista varmuutta, jota minulla ei ole ollut pitkään aikaan.

Eilen vietimme laatuaikaa parhaiden miehisyyksieni ja kitaroiden kanssa. Järvimaisema, laskeva aurinko ja alkava kesä. Täydellistä. Otin kauniita kuvia. Pojat ovat niin parhaita kavereita keskenään, että se on hellyttävää. Itse olen välillä sivustakatsojan roolissa, mutta en masennu siitä. Olen kuitenkin korvaamaton osa meidän maailman parasta symbioosia.
Nuo kaksi ovat minulle niin pirun tärkeitä etten oikein tiedä miten asian ilmaisisin. Tänne siitä kirjoittelen paljonkin, mutta sitä ei juurikaan tule sanottua ääneen. Mutta kyllä ne tietävät, ja kyllä minä tiedän.

Vaihdoimme muutaman sanan herra kusiaivosta, ja sain tietää että hänen luonteenseensa kuuluu katoaminen. Vika ei siis ole yksin minussa. Oli hienoa saada vahvistusta tuolle ajatukselle. Herra on kuulemma joskus todella stereotyyppinen suomalaismies, joka pitää mykkäkoulua silloin kun jokin painaa mieltä. Minä en tarvitse sellaista.
Ja nyt katsoessani hänen kuviaan, en tunne enää sitä minkä tunsin vähän aikaa sitten. On jollain tavalla lohdullista oivaltaa jälleen sama asia, jonka Darknessin poijaat ovat oivaltaneet. Että love is only a feeling, anyway.

Sitäpaitsi avajaisissa olin vastaanottamassa muusikoita, joista toisessa oli Jotain. Kädenpuristuksessa ja katseessa oli Jotain. Toivon että törmäämme uudestaan joskus. Eikä se olisi mikään mahdottomuus, kun näissä kuvioissa kumpikin pyöritään. Mutta vielä ei ole sen aika, onneksi. Olen oikeastaan erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. Elämä on taas kaunista. Minä olen onnellinen ihan keskenäni, ja tiedän että tarvitsen vielä kasvutilaa.