Yksi niistä istuu tällä hetkellä tuossa puistossa melkein minun ikkunani alla. Se, joka päätti kadota elämästäni, vaikka ensin kaikki oli söpöä ja kaunista. Se, josta minä menin ihan käsittämättömän sekaisin, vaikka se ei olekaan mitenkään erityisen komea, erikoinen, lahjakas, tai erityisen mitään muutakaan. Se, jolle minä kirjoittelin hassuja rakkausrunoja, joita en tietenkään lähettänyt. Rakkausrunoja!!!

Ja kun se ei millään tavalla selittänyt, lakkasi vain olemasta. Enkä minä voi syyttää mitään muuta kuin itseäni. Vaikka ehkä pitäisi syyttää sitä. Tai lopettaa syyttäminen ja yrittää ymmärtää. Ja kyllä minä tavallaan ymmärränkin, tai siis ymmärrän olla hajottamatta itseäni liikaa asian takia. Jos ei halua pitää yhteyttä, jos ei halua minua, ei sitten halua.

En ole ajatellut sitä pitkään aikaan, mutta nyt kun tiedän sen taas istuvan tuossa puistossa... Hitto, minä en haluaisi nyt istua kotona kun ilta on lämmin ja kaunis, ja puistossa ystäviä. Ja tämä herra-joka-ei-enää-ole-minun-elämässäni-koska-on-vielä-ongelmaisempi-kuin-minä.

Kävelin äitin kanssa kaupungilla tänään. Äiti vaikutti jotenkin pieneltä. Äiti sai lomansa. Toivottavasti kaikki paranee tästä eteenpäin.

Toinen mies, kiharapäinen, oli tänään kovin hymyileväinen ja ihana. Aluksi ajattelin että sekin on ajatellut minua paljon näinä kahtena päivänä kun ei olla nähty, mutta sitten kuulin että se tuli treeneihin sen tytön kyydillä. Humpsis meikäläinen tipahti maan päälle. Mutta se oli sellainen pehmeä tömähdys, ei sattunut. Koska kyllä minä tiedän mikä tilanne on, enkä minä halua olla sen oma tyttö. Haluanko? En halua olla tyttöystävä, mitä minä haluan? Ääääääääääääääh.

Ylpeydenaiheita tänään

Kolme ihmistä on kehunut minusta näkemäänsä kuvaa kovasti. Se on kyllä hieno kuva. Oikeastaan tuolla ei ole juurikaan sen syvällisempää merkitystä, mutta miksi siitä mainitsin: MINÄ OLEN KAUNIS, IHANA, UPEA, LÄHES TÄYDELLINEN PAKKAUS! Tuossa siis tunnelmia, ja niistä minä olen ylpeä.

Olen siivonnut hirmuisesti. Järjestellyt, imuroinut, pessyt.

Olen varannut hammaslääkäriajan, vaikka edelleenkin pelkään helvetisti.

Olen soittanut isännöitsijälle, neljän kuukauden aikomisen jälkeen.

Muuta

Näin kiharatukkaisen isän tänään ensimmäistä kertaa. Aika siistiä. Vaikutti hienolta mieheltä. Minua hymyilytti kovasti, meitä kaikkia hymyilytti kovasti, se oli hieno kohtaaminen.

Minä salaa odottelen, että jospa herra-mulkku sittenkin ottaisi minuun yhteyttä, pyytäisi taas saada tulla viereeni nukkumaan, pyytäisi saada puhua, pyytäisi anteeksi.