Vitutuksen aiheita tänään:

- Minä olen rupsahtanut vuoden aikana ihan järkyttävän paljon. Mennyt vuosi on ollut kevyesti elämäni rankoin, eli siis kaikkea muuta kuin kevyt. Silmien alla olevat tummat pussit kertovat sen mitä minä en pysty sanoin ilmaisemaan. Joten sen lisäksi että tunnen itseni tyhmäksi, voin tuntea itseni myös rumaksi ja vanhaksi.

- Ystäväasia ei ota selvitäkseen. Tästä ei ole ulospääsyä ilman että joudumme loukkaamaan loukattua vielä enemmän. En halua ajatella asiaa, koska se ahdistaa todella paljon, enkä näe minkäänlaista ratkaisua, joka olisi kaikille suotuisa.

- Em. asian takia lähdin bänditreeneistä vittuuntuneena, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa koko loppupäivän olotilaan. Eli vittu kun vituttaa vieläkin.

- En päässyt eilen keikalle (jolle en oikeastaan edes olisi halunnut päästä, tai siis maksaa siitä), minkä seurauksena jouduin seuraamaan menneiden vuosien ystäväkatrasta kotikaupunkini kammottavimpaan prinsessahiluhilubaariin - ja maksamaan saman hinnan kuin olisin maksanut keikasta (joka oli siis loppuunmyyty). Enkä edes voi lohduttautua sillä että olisi ollut hauska ilta ystävien kanssa. Ne ystävät ovat menneisyyttä enkä koe enää minkäänlaista yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan, yhtä lukuunottamatta.

- Eräästä herrasta ei edelleenkään kuulu, vaikka ei se oikeastaan edes hirveästi vituta. Se lähinnä tympäisee. Olen taas luovuttanut asian suhteen.
 
- Kävin äsken kotona, siis vanhempieni luona. Kaikki oli muuten ok, mutta koska telkkarista tuli Tanssii tähtien kanssa, minun oli keskeytettävä elokuvankatselu. Olisin paennut siinä vaiheessa ellei elokuvankatsominen olisi ollut ikäänkuin pakollista kouluhomman takia. Eikä tuo edes sinänsä vituttanut, mutta tiesin mitä siitä viivytyksestä seurasi: äiti ehti tulla humalaan ja lähtiessäni alkoi antaa neuvoja. Tunsin itseni taas 15 vuotiaaksi. Ja se oli kaikkea muuta kuin hyvä asia.

Ja tästä voimmekin siirtyä aasinsillalla asioihin, joista olen ylpeä:

- Poljin tänään vanhempieni luota kotiin. Se ei ole saavutus eikä mikään, mutta saanen silti olla ylpeä itsestäni kun siltä kerran tuntuu. Pyöräileminen on yksi harvoista urheilulajeista joita siedän, ja tuo oli ensimmäinen urheilusuoritus niin pitkään aikaan että jopa minua hävettää myöntää.

- Olen juonut paljon kaljaa muutamien viimepäivien aikana, mutta olen juonut kohtuudella. Niin kohtuudella että melkein ihmetyttää. Mutta koska kohtuus on tullut niin luonnostaan, se ei juurikaan ihmetytä. Perjantaina ja lauantaina olin baarissa, kumpanakin iltana join sillä tavalla sopivasti ettei tullut krapulaa, väsymystä vain. Ei sillä että mulla ois ollut hauskaa kumpanakaan iltana, mikä voitanee lisätä vitutuslistaan.

- Soitimme tänään hienoa musiikkia. Loimme uutta. Näytin kuulemma rankalta soittaessani ja muutenkin rokilta, mikä oli hassulla tavalla mukava kuulla. En minä mitenkään itsetietoisesti näytä rankalta tai rokilta, on siis mukavaa kuulla että se tulee itsestään :)

Siinä kaikki. En aijo kirjoittaa asioista, joista en ole ylpeä ja asioista joita en ole tehnyt, vaikka pitäisi, koska en halua märsätä enää enempää.

Ainiin, meinasi aivan unohtua se suurin vitutuksen syy, se pohjimmainen syy siihen miksi olen ihan kyrpä otassa koko ajan. Minä olen puutteessa, tarvitsen munaa. Heti kiitos, ja paljon.