On ollut muuttoa ja nettiongelmia. Siis meiltä on yksi muuttanut pois ja toinen tullut tilalle (kissansa kanssa! <3). Minä olen yrittänyt pysyä paikallani ja kaiken muuttohumun keskellä ollut jopa niin radikaali että vaihtanut kirjoituspöydän ja sängyn paikkaa huoneessani. Ja ostanut peilin, vihdoin. Näyttää kodikkaammalta.

Uusi asukki on äänekäs. Ja blondi. Ruskettunut. Bilehile. Antiminä. Mutta jostain syystä se tuntuu erittäin siedettävältä.

Lauantain erikoisuudet: tiskasin yhdeksän ja puoli tuntia. Söin neljä (hyvin pientä) jätskiannosta. Jalkoihin sattui ihan saatanallisen paljon koko illan (uudet työkengät) ja seuraavana päivänä, eli eilen, särki jokaista kohtaa kropassa.

Muita uutisia: me mennään kaverin siskon häihin soittamaan, huraa. Loppukesästä lähden reissuun. Vaikka joskus olisi ehkä hyvä vain olla ja rentoutua, mutta pyh. Minä lähden reissuun, rahaton ja laiska. Praha, Rooma, Pariisi, kuinka mä voisin sanoa ei?! Vaikka pankkitili sanookin, se suorastaan huutaa, minä vänkään vastaan. Lähdempäs. Siksi minä teen tapporankkoja tiskivuoroja ja pidän vain yhden vapaapäivän viikossa, että voisin lähteä.

Näin unta yhdestä nuoresta herrasta, ja tänään kun näin sen livenä käyttäydyin ihan hassusti. Vaikka sen piti olla juuri toisin päin: se tykkäilee minusta (kyllä sen näkee) ja minäkin siitä, mutta vähemmän ja viileämmin. Mutta kun se uni. Minä ajattelen uniani liikaa.

Tämä nuori herra on vaan liian nuori ja söpö. Liian yhdeksäntoistavuotias. Maailmanvaltias. Minä haluan vanhemman ja rumemman. Kokeneemman, mutten liian kokenutta. Aikuisemman, mutten liian aikuista.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minä oikeasti kiinnitän huomiota siihen, mitä minä haluan.