Taas otsikko joka ei mitenkään liity mihinkään. Paitsi siten, että tuo biisi on kaunis ja se soi taustalla.

Aurinko paistaa ikkunasta silmiin, vaikka kello on jo vaikka mitä. Eikä se edes aijo laskea vielä kahteen tuntiin. Odotan että työt loppuvat, jotta saan riehua ulkona niin pitkään kun huvittaa ja juoda kaljaa vaikka joka päivä. No ei vaan. Töissä on ihanaa ja haluaisin todellakin mennä sinne takaisin syksyllä. Tänään me kiljuttiin ja pompittiin käytävässä kuin mitkäkin idiootit, eli siis jumpattiin. Tsiisus mitä friikkejä siitä talosta löytyy. Ne on ihania.

Luen edelleen sitä yhtä naurettavaa kirjaa, jossa on hyviä oivalluksia. Oivalsin tänään, että kuten tytöillä yleensä, minun itseluottamukseni perustuu hyvin vahvasti siihen kuinka hyvin sosiaaliset suhteeni voivat. Eikä niinkään paljon siihen, kuinka hyvin suoritan koulussa tai töissä.
Harmi vaan että olen onnistunut tekemään sosiaalisesta olemisestani suorittamista. Mutta onneksi siitä olen jo päässyt hyvin pitkälle. Harmi myöskin ettei mussa ole sellaista sisäänrakennettua itseluottamusta joka helpottaisi asioita. Mun pitää koko ajan työstää sitä, että luotan omaan hyvyyteeni.

Mä lähden kesällä reissuun. Vaikka olenkin rahaton. Via Baltica, Praha <3<3<3, Graz, Rooma, Napoli, Venetsia, Pariisi. Herranjumala. En mä oikeasti tiedä mistä tollaset rahat repii. Ei ainakaan opintotuesta.